Zwischen 1978 und 1991 tötete Jeffrey Dahmer 17 Männer und Jungen, bei seinem ersten Mord war er gerade mal 18 Jahre alt. 1994 wurde Dahmer von einem Mithäftling erschlagen. Als der ehemalige Mitschüler John «Derf» Backderf 1991 von der Verhaftung Dahmers und den ihm zur Last gelegten Taten erfuhr, setzte dies einen Prozess der Aufarbeitung in Gang, der 2012 in der viel beachteten Veröffentlichung der autobiografischen Graphic Novel «My Friend Dahmer» mündete. Die Drehbuchadaption von Marc Meyers stand 2014 auf der sogenannten Black List der bis dato unproduzierten Drehbücher. Wer kann von sich schon behaupten, dass er einst die Schulbank mit einem Serienmörder drückte? Für Derf (Alex Wolff) ist diese Behauptung Fakt und die Fakten finden ihren Ursprung Ende der 1970er an der Revere High School im Bundesstaat Ohio. Hier ist einer seiner Mitschüler ein gewisser Jeffrey Dahmer (Ross Lynch), einer von vielen Jugendlichen, der nach seinem Platz in der Welt sucht. Die Erwachsenen, vor allem sein vielbeschäftigter Vater Lionel (Dallas Roberts) und seine stets nur um sich selbst kreisende Mutter Joyce (Anne Heche), sind ihm dabei keine Hilfe. Mit sich selbst beschäftigt steigert sich Dahmer in seine Faszination für Tierkadaver, die er präpariert und konserviert. Akzeptanz unter seinen Mitschülern sucht er durch (ver-)störende Ausfälle im Unterricht, durch die er sich einen Namen macht. Doch so ist er höchstens ein geduldeter Aussenseiter. Als Jeffrey feststellt, dass er homosexuell ist, versucht er erfolglos seine Triebe mit Alkohol zu betäuben. Besonders ein junger Mann, der am Haus seiner Eltern täglich vorbeijoggt, wird zum verzerrten Objekt seiner Begierde. Unaufhaltsam steuert Dahmer auf die Krise zu, die ihn vom Mensch zum Monster macht.
Ystäväni Dahmer - teaser
Lisää sinulle:
"Dravens Tales from the Crypt" on lumoinut jo yli 15 vuoden ajan mauttomalla sekoituksella huumoria, vakavaa journalismia - ajankohtaisista tapahtumista ja epätasapainoista uutisointia lehdistöpolitiikassa - ja zombeja, koristeltu paljon taidetta, viihdettä ja punk rockia. Draven on muuttanut harrastuksensa suosituksi brändiksi, jota ei voi luokitella.
Blogiani ei ole koskaan suunniteltu levittämään uutisia, saati sitten poliittisesti, mutta ajankohtaisten asioiden kanssa en vain voi olla keräämättä tänne tietoa, joka muuten on sensuroitu kaikilla muilla kanavilla. Tiedän, että suunnittelusivu ei ehkä vaikuta "vakavalta" monista tässä suhteessa, mutta en muuta tätä miellyttääkseni "valtavirtaa". Jokainen, joka on avoin valtion vaatimusten vastaiselle tiedolle, näkee sisällön eikä pakkausta. Olen yrittänyt riittävästi tarjota ihmisille tietoa viimeisen 2 vuoden aikana, mutta huomasin nopeasti, että sillä ei ole koskaan väliä miten se on "pakattu", vaan sillä, miten toinen suhtautuu siihen. En halua laittaa hunajaa kenenkään suuhun täyttääkseni odotuksia millään tavalla, joten pidän tämän mallin, koska toivottavasti jossain vaiheessa pystyn lopettamaan näiden poliittisten lausuntojen esittämisen, koska tavoitteeni ei ole jatkaa. näin ikuisesti 
Jätän jokaisen omaksi, miten he suhtautuvat asiaan. Olet tervetullut kopioimaan ja jakamaan sisältöä, blogini on aina ollut alla WTFPL-lisenssi.
Minun on vaikea kuvata, mitä teen täällä, DravensTalesista on tullut kulttuuriblogi, musiikkiblogi, shokiblogi, tekninen blogi, kauhublogi, hauska blogi, blogi löydetyistä tuotteista Internetissä, outo internet, roskakoriblogi, taideblogi, vedenlämmitin, zeitgeist-blogi vuosien varrella , Romu blogi ja napata laukku blogi kutsutaan. Kaikki mikä on oikein ... - ja silti ei. Blogin pääpaino on nykytaide, sanan laajimmassa merkityksessä.
Sivuston toiminnan varmistamiseksi olet tervetullut Tee lahjoitus luottokortilla, Paypalilla, Google Paylla, Apple Paylla tai suoraveloituksella/pankkitilillä. Suuri kiitos kaikille tämän blogin lukijoille ja tukijoille!
