Lauantaina 31. elokuuta teki sen Puomi ulkona elää nimensä mukaisesti, koska siellä oli metallia Eluveitie ja Grave Digger. Puomi ulkona on hyvin nuori festivaali Ylä-Baselin alueella, tarkemmin sanottuna Diegten, joka on tuoreudensa vuoksi luultavasti yksinkertaisesti liian vähän tunnettua hemmoteltun sveitsiläisen yleisön tapahtumamarkkinoilla, pelkkä mainonta ei herättänyt tarvittavaa huomiota ja yksinkertaisesti liian monet muut tapahtumat olivat suosittuja tällä viikonloppuna. Joten nämä kaksi isoa nimeä eivät houkuttaneet liian monta metalheadia yksin, koska valitettavasti siellä oli arviolta 150-200 ihmistä siellä iltana juhlimaan kahta suurta bändiä. Mutta tämä ei ollut mikään syy yleisölle mopata ja konsertit olivat kaikki huippuluokkaa!
Henkilökohtaisesti tämä tuttu ympäristö oli minulle enemmän kuin oikea, koska en todellakaan pidä suurista ulkoilmakonserteista, mutta harvat katsojat ovat olleet katastrofi järjestäjille. Häpeä, koska Boom Open Air oli todella hyvin järjestetty, kävijöiltä puuttui ruokaa ja juomaa, saniteettitiloja ja muualla Festivaalit, joissa on kalliita käteisrahajärjestelmiä heillä oli tänä vuonna ongelmia, pieni ulkoilma näyttää suurille järjestäjille, että voit työskennellä myös yksinkertaisella kepponkikortilla, jonka voit ostaa 50 frangilla maksamaan loppuillasta ilman käteistä. Sijainti oli aivan loistava ja henkilökunta erittäin avulias ja ystävällinen. On hyvin valitettavaa, että järjestäjät eivät olleet iloisia useammasta katsojasta, koska nämä kaksi päivää tuskin ovat tuottaneet tulosta nykyisten kävijöiden perusteella, ja toisen Boom Open Airin toteuttaminen on siis muutakin kuin vain tähdissä ...
Illan avasi kello 19 sveitsiläinen ensi-ilta, Frankfurter Quietschboys, joka täydellisesti soitetulla rockilla ja Hessenin murteella kirjoitetuilla sanoituksillaan vastasi kansainvälisiin hitteihin, kuten Metallican "Nothing else matters" (Saan lihavampi), "Angie" the Rolling Stones (Hühnche), Bon Jovin "Have a nice day" (Die sauf ich mir) ja AC/DC:n "Thunderstruck" (Günther Strack) lämmittivät yleisöä todella paljon. Kaverit tekivät työnsä melko hyvin, vaikka en henkilökohtaisesti pidä sellaisista cover-versioista ja komediasta tai hauskasta metallista à la JBO. Alkanut kevyt sade, joka onneksi lakkasi hetken kuluttua, antoi meille mahdollisuuden siirtyä teltan alle ja nauttia kulinaarisista tarjonnoista. Noin klo 30 soitti Sveitsin Celtic Metal -yhtye Eluveitie ja, kuten tavallista, pystyi loitsemaan yleisön heti alusta alkaen. Koska suurin osa nykyisistä vierailijoista oli siellä tämän bändin takia, tästä konsertista tuli ehdoton kotipeli ja bändi oli näkyvästi motivoitunut. Puhdas konsertti, jossa kipinä hyppäsi heti yleisön luo ja sytytti tuleen kirjaimellisesti seuraavat 2 tuntia. Kuten aina, Eluveitie esitti aivan loistavan esityksen!
Noin klo 23 näyttämö muuttui aavemaisen pimeäksi, kun Reaper astui lavalle. Grim Reaper sai säkkipillin intron myötä tunnelman Grave Diggerin esitykseen. Naamioitu kosketinsoittaja Hans-Peter Katzenburg käveli hitaasti lavan poikki ja valmisteli yleisöä meneillään olevan albumin ”Clash of the Gods” nimikkokappaleen introlla. Mitä seuraavaksi tapahtui, oli todella enemmän kuin vaikuttavaa, kun ottaa huomioon, että Grave Digger on ollut aktiivinen yli 30 vuotta, eikä kukaan heistä ole enää 30-vuotias. Alusta alkaen Gravediggers keulahahmo Chris Boltendahlin kanssa valtasi jäljellä olevan yleisön, valitettavasti osa oli lähtenyt jo Eluveitien esityksen jälkeen. Grave Digger kulki läpi lukuisten klassikoidensa kristallinkirkkaalla äänellä ja suurella paineella. Kitaristi Axel Ritt pystyi purkamaan höyryä virtuoosisti basisti Jens Beckerin ja Stefan Arnoldin erittäin tarkassa rytmikehyksessä. Hämmästyttävää, kuinka vinkuva-puhdas Axel pystyi soittamaan vaativimmatkin kohdat, eikä pysynyt paikallaan hetkeäkään, vaan pelkäsi ja raivosi kuin dervishi. Unohtamatta Chris Boltendahlia, jonka ääni kuulosti tuoreemmalta kuin koskaan ja joka näytti fyysisesti hyväkuntoiselta. Se oli kaikin puolin hieno esitys, jolla oli suuri viihdearvo. Miehet soittivat kappaleita levyillään ja lopussa oli kolme encorea. Se, mitä fanit näkivät sinä iltana, oli ilmiömäistä. Keulahahmo ja perustajajäsen Chris Boltendahl miehineen rokkasi lavalla par excellence ja artistit ja järjestäjä olisivat olleet kiitollisia, jos yleisöä olisi ollut enemmän...
Grave Digger - Intro + Clash of the Gods, Masters of Rock 2013
[rwp-review id=»0″]
Lisää sinulle:
"Dravens Tales from the Crypt" on lumoinut jo yli 15 vuoden ajan mauttomalla sekoituksella huumoria, vakavaa journalismia - ajankohtaisista tapahtumista ja epätasapainoista uutisointia lehdistöpolitiikassa - ja zombeja, koristeltu paljon taidetta, viihdettä ja punk rockia. Draven on muuttanut harrastuksensa suosituksi brändiksi, jota ei voi luokitella.
Blogiani ei ole koskaan suunniteltu levittämään uutisia, saati sitten poliittisesti, mutta ajankohtaisten asioiden kanssa en vain voi olla keräämättä tänne tietoa, joka muuten on sensuroitu kaikilla muilla kanavilla. Tiedän, että suunnittelusivu ei ehkä vaikuta "vakavalta" monista tässä suhteessa, mutta en muuta tätä miellyttääkseni "valtavirtaa". Jokainen, joka on avoin valtion vaatimusten vastaiselle tiedolle, näkee sisällön eikä pakkausta. Olen yrittänyt riittävästi tarjota ihmisille tietoa viimeisen 2 vuoden aikana, mutta huomasin nopeasti, että sillä ei ole koskaan väliä miten se on "pakattu", vaan sillä, miten toinen suhtautuu siihen. En halua laittaa hunajaa kenenkään suuhun täyttääkseni odotuksia millään tavalla, joten pidän tämän mallin, koska toivottavasti jossain vaiheessa pystyn lopettamaan näiden poliittisten lausuntojen esittämisen, koska tavoitteeni ei ole jatkaa. näin ikuisesti 
Jätän jokaisen omaksi, miten he suhtautuvat asiaan. Olet tervetullut kopioimaan ja jakamaan sisältöä, blogini on aina ollut alla WTFPL-lisenssi.
Minun on vaikea kuvata, mitä teen täällä, DravensTalesista on tullut kulttuuriblogi, musiikkiblogi, shokiblogi, tekninen blogi, kauhublogi, hauska blogi, blogi löydetyistä tuotteista Internetissä, outo internet, roskakoriblogi, taideblogi, vedenlämmitin, zeitgeist-blogi vuosien varrella , Romu blogi ja napata laukku blogi kutsutaan. Kaikki mikä on oikein ... - ja silti ei. Blogin pääpaino on nykytaide, sanan laajimmassa merkityksessä.
Sivuston toiminnan varmistamiseksi olet tervetullut Tee lahjoitus luottokortilla, Paypalilla, Google Paylla, Apple Paylla tai suoraveloituksella/pankkitilillä. Suuri kiitos kaikille tämän blogin lukijoille ja tukijoille!
