„rasvat Aparat“ tulevat Suomen ja on syvällä Skandinavian Folk Musiikki juurtunut, tämä on ainakin ensimmäinen vaikutelma. Koska maaliskuun loppuun on debyytti single „Sydäntalven Viha“ ja tiedän bändit ovat sitä tinkered kaksi-kolme laulua, koska kappale on melkein 8 Minuuttia. aina jälleen muuttunut musiikki hiljaisempien kausien todella aggressiivinen osia on paljon rummut ja laulu kovaa. Koko juttu on maustettuna orkesteriteoksia erikoistilanteita ja lopussa yksi on loukussa oikeassa kappaleen.

Yhtenäinen toivomaa tavata pian tulevan levyn tehdä ja on „rasvat Aparat“ kaiken oikein. Kappale on monipuolinen ja silti harmoninen ja melodinen yksikkö. Artisan ole mitään valittamista ja myös tunteet tulevat joistakin. Jos joku nyt vielä puhua suomea, Tekstin olisi varmasti mielenkiintoinen. Jossa Kotisivu ja päätellen elämäkerran, napata niitä syvälle mytologiaan laatikkoon. Jokainen Folk Metalli on yksittäinen pitäisi rauhoittua alkupaloja albumin kertaa.

video Thumbnail
Sydäntalven Viha

Kauan etsin tuonen teiltä
Kauan löytämät määränpäätä
Suruni jäätynyt maailman metsiin
Makkara ikiroudassa

Kauan etsin tuonen teiltä
Kauan löytämät määränpäätä
Suruni jäätynyt maailman metsiin
Tuonelan ikiroudassa 2x

Hurmet on maassa lumisessa penkassa
Kuutamo valaisee nuo tienoot ja pellot
Elämä on loukussa kinosten alla
Moni tekee kuolemaa alla kuusiston

Tunne sinä kurja saasta elämän kävelvän Tuonelaansa
Rautani pyyhin nahkoihisi ja käyvän otan taltehini
Juoskaa selittää viel KUN voitte, talven vihaa pakoon hoitte
Katkera on loppu Sydäntalven häpäisijen!

Tervetuloa Pohjolaan, Kaamoksen Valtakuntaan!

„Thunder korjahasi,
Manalainen matkoihisi!
Villa OLLA alla viltin,
Kolkko korjassa eleä.
Salot vastahan saneli,
Kankahat nuo kajahteli,
Kohennihin kuolemahan,
Heitin katoamahan!“
Kauan etsin tuonen teiltä
Kauan löytämättä määränpäätä
Suruni on jäätynyt maailman metsiin
Makkara ikiroudassa

Kauan etsin tuonen teiltä
Kauan löytämättä määränpäätä
Suruni on jäätynyt maailman metsiin
Tuonelan ikiroudassa

Huumassa kauheessa rivouksia huutelmassa
Vähäiset ne parkuvat sormiensa paleltues
Viimassa huutavat henget nuo Pohjolan tuulten
Nauraen sotajoukon kuolemalle

Houkat kuolevaiset etsivät kultaa
Vaan löytävät Pohjolasta routaista multaa
Kadotkaa ja paetkaa te ikiajoiksi
Tai sielunne kirottu on kalman madoiksi

Tervetuloa Pohjolaan, Kaamoksen Valtakuntaan!

„Thunder korjahasi,
Manalainen matkoihisi!
Oisin kuollut, kurja raukka,
Oisin katkennut, Katala,
Siihen surmansa sukesi,
Kuolemansa kohta eli,
Löyti Turvan Tuonelassa,
Armon aaltojen seassa!“