«Vetten Äpärät» come from Finland and are deeply rooted in Scandinavian folk music, at least that's the first impression. The debut single "Sydäntalven Viha" has been available since the end of March and I know bands that would have made two or three songs out of it, because the song is almost 8 minutes long. Again and again the music changes from calmer phases to really aggressive parts with lots of drums and heavy vocals. The whole thing is spiced up with orchestral set pieces and at the end you are really captivated by the song.
The single should whet your appetite for the forthcoming album, and Vetten Äpärät has done everything right. The song is varied and yet a coherent and melodic unit. There is nothing wrong with the craftsmanship and a lot comes across from the emotions. If you were to speak Finnish now, the text would certainly be interesting. The Home and judging by the biography, they dig deep into the mythology box. If you are into folk metal, you should get the single as an appetizer for the album.
Kauan etsin tuonen partä
Kauan löytämät määränpäätä
Suruni jäätynyt maailman metsiin
Korven ikiroudassaKauan etsin tuonen partä
Kauan löytämät määränpäätä
Suruni jäätynyt maailman metsiin
Tuonelan ikiroudassa 2xHurmet on maassa lumisessa penkassa
Kuutamo Valaisee nuo tienoot ja pellot
Elämä on loukussa cinemas alla
Moni tekee kuolemaa alla kuusistonTunne sinä kurja saasta elämän kävelvän Tuonelaansa
Rautani pyyhin nahkoihisi ja käyvan otan taltehini
Juoskaa kowaa much kun voitte, talven vihaa pakoon hoitte
Katkera on loppu Sydäntalven häpäisijen!Tervetuloa Pohjolaan, Kaamoksen Valtakuntaan!
«Tuoni sulle korjahasi,
Manalainen matkoihisi!
Vilu on olla viltin alla,
Kolkko korjassa eleä.
Salot vastahan saneli,
Kankahat nuo kajahteli,
kohennihin kuolemahan,
Heitin katoamahan!»
Kauan etsin tuonen partä
Kauan löytämättä määränpäätä
Suruni on jäätynyt maailman metsiin
Korven ikiroudassaKauan etsin tuonen partä
Kauan löytämättä määränpäätä
Suruni on jäätynyt maailman metsiin
Tuonelan ikiroudassaHuumassa kauheessa rivouksia huutemassa
Vähäiset ne parkuvat sormiensa paletues
Viimassa huutavat henget nuo Pohjolan tuulten
Nauraen sotajoukon kuolemalleHoukat kuolevaiset etsivat kultaa
Vaan löytävät Pohjolasta routaista multaa
Kadotkaa yes paetkaa te ikiajoiksi
Tai sielunne kirottu on kalman madoiksiTervetuloa Pohjolaan, Kaamoksen Valtakuntaan!
«Tuoni sulle korjahasi,
Manalainen matkoihisi!
Oisin kuollut, kurja raukka,
Oisin katkennut, catala,
Siihen surmansa sukesi,
Kuolemansa kohta eli,
Löyti turvan Tuonelassa,
Armon aaltojen seassa!»